Solitaire klassinen korttipeli

Analysoinut Appwesome

Solitaire on klassinen yksin pelattava korttipeli, johon on helppo tarttua hetkeksi ilman pitkää valmistautumista. Tässä Oakever Gamesin korttipelisovelluksessa minua kiinnostaa ennen kaikkea tuttu pasianssin perusidea: korttien järjestely antaa sopivasti mietittävää, mutta peli ei vaadi vastustajan etsimistä tai monimutkaisten sääntöjen opettelua. Se sopii hyvin rauhalliseksi tauoksi, kun haluan keskittyä yhteen pieneen pulmaan kerrallaan.

Tuttu korttipeli toimii parhaiten lyhyissä hetkissä

Pasianssin viehätys on siinä, ettei jokaiseen siirtoon tarvitse suhtautua vakavana strategisena päätöksenä. Silti järjestyksellä on merkitystä: näkyvien korttien siirtäminen voi paljastaa uusia vaihtoehtoja, ja joskus kannattaa jättää näennäisen helppo siirto tekemättä, kunnes näkee, mitä muualla pöydässä tapahtuu. Tämän vuoksi peli tuntuu rauhalliselta mutta ei aivan ajatuksettomalta. Minulle se on hyvä yhdistelmä esimerkiksi silloin, kun odotan tapaamista tai haluan pitää pienen hengähdystauon ruudun ääressä.

Yksin pelattavan pasianssin etu verrattuna moniin kilpailullisiin korttipeleihin on oma tahti. Kukaan ei odota vuoroani, eikä yhden kierroksen tarvitse muuttua pitkäksi pelisessioksi. Jos taas etsin sosiaalista pelaamista, vastustajan lukemista tai nopeaa kilpailua, tämä ei ole yhtä osuva valinta kuin moninpelattava korttipeli. Tässä huomio pysyy omassa pöydässä ja siinä, miten kortit saa järjestettyä.

Keskeinen vahvuus on matala aloituskynnys

Minusta tämänkaltaisen sovelluksen tärkein ominaisuus on, että perinteiseen pasianssiin pääsee nopeasti sisään. Kun säännöt ovat ennestään tutut, voin aloittaa pelaamisen ilman opastusjaksoon perehtymistä. Jos peli on uusi, kannattaa aluksi keskittyä näkyviin kortteihin ja niiden järjestämiseen eikä yrittää ennakoida jokaista mahdollista siirtoa. Pienissä näytöissä selkeät kortit ovat erityisen tärkeitä, sillä epäselvä numero tai maa tekee rauhallisesta pulmapelistä turhauttavan.

Sovellusta ei kuitenkaan kannata arvioida sillä oletuksella, että jokainen kierros ratkeaa helposti. Korttien järjestys vaikuttaa siihen, mitä vaihtoehtoja tulee vastaan, ja välillä pöytä voi tuntua jumittuneelta. Silloin voin käydä mielessäni läpi, olenko siirtänyt kortin liian aikaisin tai jättänyt jonkin näkyvän vaihtoehdon huomaamatta. Tämä pieni jälkikäteinen pohdinta on osa pelin viehätystä, mutta jos haluan joka kerta selkeän voiton tai nopean palkinnon, pasianssi saattaa tuntua turhan hitaalta.

Arjen käyttö: yksi kierros odotellessa

Kuvitellaan tavallinen välitilanne: olen bussipysäkillä muutaman minuutin etuajassa, mutta en halua aloittaa pitkää videota tai keskustelua, joka keskeytyisi heti. Pasianssikierros sopii siihen luontevasti, koska voin keskittyä kortteihin ja jättää pelin syrjään, kun oma hetkeni päättyy. Sama ajatus toimii lyhyellä kahvitauolla tai kotona, kun haluan tehdä jotakin käsilläni mutta en kaipaa äänekästä tai nopeatempoista viihdettä.

Hyödyllinen tapa pelata on välttää korttien siirtämistä vain siksi, että siirto on mahdollinen. Ensin kannattaa tarkistaa, avaako siirto uuden kortin tai jättääkö se tärkeän paikan käyttöön myöhempää varten. Jos vaihtoehtoja on useita, voin aloittaa siirrosta, joka paljastaa eniten tietoa, sen sijaan että järjestelisin jo valmiiksi näkyviä kortteja. Tämä ei takaa ratkaisua, mutta tekee pelistä harkitumman ja auttaa huomaamaan, miksi kierros etenee tai pysähtyy.

Toinen käytännöllinen vinkki on sovittaa pelin tempo omaan tilanteeseen. Lyhyessä odotuksessa pelaan mieluummin ilman tavoitetta saada kierrosta väkisin loppuun; rauhallisemmalla hetkellä voin tarkastella pöytää pidempään. Näin pelistä ei tule velvollisuutta. Jos huomaan tekeväni siirtoja automaattisesti, on usein parempi pitää tauko ja palata myöhemmin kuin jatkaa vain ruudun täyttämiseksi.

Miten se asettuu muiden korttipelien rinnalle

Perinteiseen pasianssiin keskittyvä sovellus tuntuu erilaiselta kuin FreeCelliin tai Spideriin painottuvat vaihtoehdot. FreeCellissä pelaaja voi yleensä suunnitella siirtoja avoimemmin näkyvien korttien perusteella, kun taas Spiderissä järjestely ja pitkät korttisarjat korostuvat. Tässä tutun pasianssin viehätys on nopeammin hahmotettavassa pöydässä ja siinä, että yksittäiset siirrot voivat avata uusia kortteja. Jos pidän juuri tästä klassisesta rytmistä, ratkaisu on luonteva; jos kaipaan pidempää suunnittelua tai vaihtelua pelin rakenteeseen, erillinen FreeCell- tai Spider-peli voi tarjota paremmin sitä, mitä etsin.

Sovelluskaupan kuvauksessa esiin nostetaan myös Spiderin ja FreeCellin kaltaiset korttipelit, ja kokonaisuus kuuluu selvästi kevyiden korttipelien joukkoon. En silti valitsisi sovellusta pelkän lajityyppien määrän perusteella: olennaista on, tuntuuko sen tapa pelata omalta. Solitaire on parhaimmillaan, kun haluan perinteisen yksinpelin helposti saataville, en silloin, kun etsin syvää keräilyjärjestelmää, tarinallista etenemistä tai muiden pelaajien kanssa käytävää mittelöä.

Kenelle tämä sopii – ja kenelle ei

Pidän tätä hyvänä vaihtoehtona ihmiselle, joka tuntee pasianssin jo ennestään tai haluaa opetella sen kokeilemalla. Se sopii myös pelaajalle, joka arvostaa lyhyitä kierroksia ja omaa tahtia enemmän kuin jatkuvaa toimintaa. Koska kyseessä on ilmaiseksi ladattava peli, sitä on helppo kokeilla ilman ostosta. Ikäluokituksena on PEGI 3, joten kyse on hyvin nuorillekin sopivaksi luokitellusta sisällöstä, vaikka pienet lapset tarvitsevat tietenkin aikuisen apua sääntöjen ymmärtämiseen ja laitteen käyttöön.

Sen sijaan jättäisin tämän väliin, jos haluan joka pelikerralla uuden tarinan, jatkuvasti avautuvia tavoitteita tai muiden kanssa pelattavaa kilpailua. Pasianssin perusrakenne pysyy tarkoituksella tunnistettavana, joten toistuvuus kuuluu asiaan. Myös pelaaja, joka turhautuu siihen, ettei jokaista jakoa saa ratkaistua, saattaa viihtyä paremmin pelissä, jossa tulos riippuu selvemmin nopeudesta tai suorista valinnoista.

Yksi realistinen kompromissi liittyy keskittymiseen. Lyhyt kierros voi olla sopiva tauko, mutta pelin helppo käynnistäminen voi houkutella jatkamaan, vaikka tarkoitus oli pelata vain hetki. Siksi käytän sitä mieluummin selkeästi rajatussa odotusajassa kuin tilanteessa, jossa minun pitäisi keskittyä muuhun ja vilkaisen puhelinta jatkuvasti. Näin peli palvelee taukoa sen sijaan, että se alkaisi pirstoa päivää.

Hinta, versio ja käytännön odotukset

Pelin lataaminen on ilmaista, mutta sovelluksessa on sovelluksen sisäisiä ostoksia, joiden hinnat ovat 0,99–20,99 euroa, jos ne laskutetaan Playn kautta. Maksulliset vaihtoehdot kannattaa tarkistaa sovelluksessa ennen ostamista ja miettiä, ovatko ne itselle tarpeellisia; perusajatus on joka tapauksessa korttien pelaaminen, joten en lähtisi maksamaan vain tottumuksesta tai kiireessä. Tämä on hyvä muistaa etenkin, jos laite on lapsen käytössä: ostot kannattaa käydä läpi yhdessä ja varmistaa, että maksaminen tapahtuu harkiten.

Androidilla sovelluksen vähimmäisvaatimus on versio 7.0, ja käytössä oleva versio on 1.85.8. Ennen lataamista on siis järkevää tarkistaa laitteen Android-versio, jos laite on vanhempi. Peli on Oakever Gamesin julkaisema, ja sen suosio näkyy laajassa pelaajakunnassa: sillä on yli 10 miljoonaa asennusta, keskiarvo on 4,6 noin 364 000 arvion perusteella ja arvosteluja on noin 101 000. Nämä luvut kertovat, että moni on löytänyt pelin, mutta omaan sopivuuteen vaikuttaa silti enemmän se, pidänkö juuri tämänlaisesta rauhallisesta pasianssista.

Peli julkaistiin 20. joulukuuta 2019, joten kyse ei ole aivan uudesta kokeilusta vaan jo pitkään saatavilla olleesta mobiilikorttipelistä. En tekisi julkaisupäivästä päätelmää siitä, kuinka hyvin se sopii jokaiseen nykyiseen puhelimeen; käytännössä tärkeämpää on tarkistaa käyttöjärjestelmän vähimmäisvaatimus ja arvioida itse, tuntuuko korttipöytä mukavalta omalla näytöllä. Jos pidän kortteja liian pieninä tai siirtoja hankalina, mikään tuttu pelisääntö ei yksin korjaa käyttömukavuutta.

Mitä kokeilulta kannattaa odottaa

Uuden käyttäjän kannattaa aloittaa tavallisella kierroksella ja huomata, miltä korttien siirtäminen tuntuu ennen kuin muodostaa mielipidettä kaikista lisämahdollisuuksista. Jos olen pelannut pasianssia aiemmin, voin keskittyä siihen, onko pelin rytmi sopiva nopeisiin taukoihin. Jos taas opettelen vasta, kannattaa suhtautua ensimmäisiin kierroksiin harjoitteluna: näkyvien vaihtoehtojen lukeminen muuttuu vähitellen luontevaksi, eikä jokaisen virheen tarvitse tarkoittaa epäonnistunutta pelikertaa.

Myös ääniin ja ulkoasuun liittyvät odotukset on hyvä pitää maltillisina. Peli ei tunnu ensisijaisesti näyttävältä audiovisuaaliselta elämykseltä, vaan korttipöydältä, jonka tehtävä on pysyä selkeänä. Jos kaipaan runsasta animaatiota, näyttävää tarinaa tai vaihtuvia maisemia, tämä ei ole oikea valinta. Jos taas arvostan sitä, että huomio pysyy korteissa, pelkistetty lähestymistapa on etu eikä puute.

En myöskään rinnastaisi sitä fyysiseen korttipakkaan aivan kaikilta osin. Puhelimella pelaaminen on kätevää, koska kortit ovat aina mukana eikä pöytää tarvitse järjestää, mutta samalla pelaaminen tapahtuu ruudulla ja sormella tehtävät siirrot korvaavat korttien käsittelyn. Jos korttien tunnustelu ja pöydän fyysinen hallinta ovat minulle tärkeä osa harrastusta, oikea pakka voi tuntua palkitsevammalta. Mobiiliversio voittaa silloin, kun helppo saatavuus on tärkeämpää kuin käsillä tekeminen.

Ensivaikutelmat

Aloitetaanpa alusta. Kun avasin Solitaire klassinen korttipeli -sovelluksen ensimmäistä kertaa, minut tervehti yksinkertainen mutta tyylikäs käyttöliittymä. Se ei ole mitään liian hienoa, mutta juuri sopivan pelkistetty, jotta kortit ovat pääosassa. Solitaire on pitänyt kiinni perinteisestä ulkoasustaan, mikä tuo mukavan nostalgisen tunteen.

Pelaamisen helppous

Pelin käytettävyys on aivan mahtava. Korttien vetäminen ja pudottaminen toimii sujuvasti, eikä mitään viivettä ole havaittavissa. Myös korttien automaattinen järjestely on loistava ominaisuus, joka helpottaa peliä huomattavasti. Jos olet joskus pelannut pasianssia tietokoneella, tunnet olosi heti kotoisaksi tämän sovelluksen parissa.

Pelimuodot ja variaatiot

Vaikka klassinen pasianssi on tietysti pääosassa, sovellus tarjoaa myös muutamia variaatioita, mikä pitää pelaamisen mielenkiintoisena. Voit kokeilla muun muassa Vegas-tyyliä tai päivittäisiä haasteita, jotka tuovat mukavaa vaihtelua perinteiseen korttipeliin.

Visuaalisuus ja äänet

Visuaalisesti Solitaire klassinen korttipeli on yksinkertainen mutta miellyttävä. Kortit ovat selkeitä ja helposti luettavissa, ja voit jopa valita eri korttitaustojen väliltä. Äänimaailma on rauhoittava, ja taustamusiikki on juuri sopivan hillitty, jotta se ei häiritse keskittymistäsi peliin.

Käytettävyys ja suorituskyky

Sovellus toimii moitteettomasti sekä Android- että iOS-laitteilla. En kohdannut mitään bugeja tai kaatumisia koko testijakson aikana. Sovellus on myös kevyt ja käynnistyy nopeasti, mikä on iso plussa, kun haluat pelata vain nopean kierroksen.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan Solitaire klassinen korttipeli on loistava mobiilipeli kaikille korttipelien ystäville. Se tarjoaa nautinnollisen ja rentouttavan pelikokemuksen, joka vie sinut takaisin niihin aikoihin, kun pasianssi oli tietokoneella päivän kohokohta. Yksinkertainen mutta tehokas käyttöliittymä, sujuva pelattavuus ja pienet lisäominaisuudet tekevät tästä sovelluksesta ehdottoman kokeilemisen arvoisen.